MaidenFest 2017

Kävin ottamassa kuvia MaidenFest 2017 -keikasta (23.09.2017). Keikkapaikkana oli Hevimesta, Oulu.

Esiintyjät:
Taage Laiho (Kilpi)
Erkki Seppänen (Dreamtale, KYPCK)
Simo Silvan (Anthriel)
Jarno Vitri (Mad Hatter’s Den)
ja Oulusta Jukka Nummi ja Ilkka Harjula.

Bändi: The Coverslaves

Jarno Vitri

Jaakko Hänninen

Tom Gardiner

Simo Silvan

Taage Laiho

Jukka Nummi

Erkki Seppänen

Ilkka Harjula

Harri Hautsalo

Anssi Kela

Lahden Möysän musaklubi eli tuttavallisemmin Mössö 9.9.2017

”Kukaan ei vanhana muistele hetkiä jolloin tiskas tai imuroi
Siis jätä astiat altaaseen silloin kun sielussa salamoi”

Sen verran oli alkanut sielussa salamoida, että oli pakko päästä Anssin keikalle. Rotuaari Piknikistä oli ihan liian pitkä aika. Edessä oleva Anssin keikkatauko ja vielä lupailtu spesiaalikeikka saivat istumaan Onnibussissa vajaat seitsemän tuntia. Tämä on silkkaa hulluutta, koska työpäivisin vietän jo linja-autossa kolme tuntia.

Vietimme hervottomat reilut pari tuntia Siskon residenssissä. Sini oli tullut Kouvolasta ja triomme oli erinomainen. Lievää keikkakuumetta oli havaittavissa, meno oli hieman levotonta :D Eikä se paljon rauhoittunut keikkapaikalle päästyämme. Soundcheckistä arvon leidit kuulostelivat  niitä luvattuja harvinaisuuksia. Emme me mitenkään uteliaita ole.

Keikkarapsojen ja biisitoiveplakaattien kuningatar Liisa taiteili Anssille kiitoskorttia ennen keikkaa. Jäähallikeikan valokuvakirjoja jaettiin. Mössöllä oli todella monta levotonta tyttöä. Odotusaika meni hurjan nopeasti, kaksi ja puoli tuntia suoraan sanottuna katosi jonnekin.

Ja sitten keikka alkoi <3 Liekö bändillä ollut jännitystä ilmassa, niin vakavana Saara oli keikan alussa…

…Anssia suoraan sanottuna taisi hirvittää, mitä tästä illasta tulee.

Kuvan rauhallisuudesta ei kyllä livenä ollut tietoakaan sen verran tiukkaa menoa oli Suuria kuvioita -biisistä alkaen. Eli jo ensimmäinen biisi oli harvemmin keikkasetissä esiintyviä yksilöitä.

Tuomaksella oli sangen tiukka asenne.

Kahdesta sisaresta varoiteltiin jälleen.

”Molemmat sekaisin päästään…” Kaikki taisivat olla lauantaina hieman sekaisin.

Saara sai jälleen pienen laulutuokion sisarista toisena.

”Nyt halaan vain pettymystä” Halauksia me tarvitsemme keikkatauon aikana, todella kipeästi.

Battle oli perinteiseen tapaan vauhdikas, liian vauhdikas minulle :D

Tällä kertaa Anssi otti pykälää kovemmat otteet käyttöön…

…ja sai Tuomaksen kanveesiin. Tämä ei kyllä vaikuttanut kitarivirtuoosin soittoon millään tavalla.

Sisätiloissa valot osaavat olla joskus haasteelliset, ainakin minulle. Välillä valot taas olivat minun puolellani. Yllättäen Tuomaksen hiukset ovatkin samaa sävyä kitaran kanssa.

Keikasta ei vauhtia puuttunut, hapsutakki vain hulmusi.

Mössön keikka oli lämmin tunnelmaltaan ja Anssi antaa kyllä kaikkensa.

Kerrankin Ville näkyi kohtalaisen hyvin työvälineidensä takaa.

Pohdintaa Kekkosen kanssa reissaamisesta. Lähes Hamlet-tunnelma Anssin ja patsaan välillä.

Antti keskittyy.

Tuomas leikki harvinaisen paljon plektroilla.

Molemmat pedot jälleen yhteiskuvassa <3

Katsokaa, Antti hymyilee, puolittain ainakin.

Kyllä Anssi, olet ykkönen! Voi ei jo Nummela :'(

Tuomas kuivaharjoittelee.

Tuomaksen ja Anssin kitaroiden rupattelutuokio päättyy sopuisasti kättelyyn.

Toinen harvinainen hymy ja vilkutus meille. Hei hei teillekin, meille faneille tulee teitä järjetön ikävä.

Siihen se hymy sitten hyytyi.

Kiitos ja kumarrus.

Anssi jaksoi kiitettävän paljon kirjoittaa nimmareita ja poseerata yhteiskuvissa. Kiitokset roudaamistani Anssi Kelan nimikkoleivoksista lämmittävät edelleen sydäntäni. Koko bändi urakoi nimmareita ihanaan Marin tekemään valokuvakirjaan jäähallikeikasta. Nyt lienee aika laittaa nimmaritussin korkki kiinni ja siirtyä luomaan uutta materiaalia.

Keikan jälkeen energiatasot olivat niin pilvissä, että haikeus ei iskenyt. Osa porukasta kävi vielä syömässä ennen eri teille lähtemistä. Siskon residenssissäkin oli yöllä kolme kohtalaisen hiljaista naista. Se on muuten meille harvinaista.

Itse valvoin vaille neljään lukien keikkakirjoja Siskon aarrekätköstä ja samaa jatkoin aamulla jo kahdeksalta. Näiden keikkojen jälkeen ei vain pysty nukkumaan. Sunnuntai meni sujuvasti junassa kiertäen Kuopion ja Kajaanin kautta Ouluun. 8 tunnin kotimatka, järjetöntä monen mielestä. Maanantain lomapäivä tuli tarpeeseen. Mutta nämä työpäivät ovat olleet kevyitä ja onnellisia sydäntä kalvavasta haikeudesta huolimatta. En ole syksyihminen ja tänä syksynä odotan tulevaa kesää entistä enemmän. Toivottavasti silloin nähdään <3

”Musiikki, mua auta
Anna taas voimaa
Musiikki, mua auta
Anna taas voimaa
Aina kun yksinäisyys on liikaa
Ja aina kun hiljaisuus alkaa huutaa”

Levyhylly pelastakoon nyt meidät. Tämä biisi oli muuten yksi illan ehdottomia helmiä <3

-Paula-